Torstaina 9.8.2012 pakkailin jo perustarpeet pyörään kiinni. Teltta ja makuualusta liinoilla kiinni varabensakansiterin päälle ja alustan sisälle joitain virvokkeita. Tietenkin. Hiukan jotain vaatetta, sadeasu, makuupussi ja kengät kiinni stongaan ja työkalurullaan kaikki mitä mieleen juolahti niin työkaluista, kun varaosistakin. Nätti ei paketista tullut, mutta kaikki mitä tarvitaan on mukana.
Perjantaina koitti tuo jännittävä päivä, jota oli pitkään odotettu. Ensin normaalisti töihin Sastamalaan Mosquitolle, josta työpäivän päätteeksi matka jatkuisi eteenpäin. Työpäivä tuntui menevän hitaasti, mutta onneksi asiakkaita riitti, joten ei tarvinnut tuskailla ja pyöritellä peukaloita. 17.30 kun työpäivä vihdoin päättyi pääsin laittamaan varusteet niskaan ja lähdin matkaan. Ensimmäinen etappi tulisi olemaan Sastamalasta Punkalaitumelle tankkaamaan. Tälläkin matkalla alkoi pyörä jo rötäämään jotain omiaan ja mielessä kävi, että näinköhän tässä mihinkään päästään. Onneksi jo vauhdissa pyörää tutkiessani huomasin vian olen vain irronnut tulpanjohto, jonka sain työnnettyä paikalle ja matka jatkui mukavasti täydellä teholla.
Punkalaitumen Essolla nappasin tankin täyteen. Tilvauutta tankilla hurjat 6,5litraa, joten mistään matkapyörästä ei sikäli ole kyse. Siksi siis tuo 5l varakanisteri on aina mukana. Punlalaitumelta matka jatkui muroharjuntietä, kohti Humppilaa ja sieltä Forssaan, josta kymppitietä vähän matkaa ja vasemmalla olevalle muistaakseni Teboilille, jossa tapasin pari kaveria J ja L. Istuttiin hetki, otin taas bensaa ja lähdettiin ajamaan tämän päivän välietappia kohti eli Hollolaa, jossa olisimme yötä.
Keli oli kohtalaisen vilpoisa. Lämpöä oli 12 astetta, joten mikään lämmin kesäilta-ajelu ei ollut enää kyseessä. Loppi jäi taakse ja käänsimme keulan kohti Riihimäkeä. Puustellissa Tervakosken risteyksen tietyöllä tuntui jarru aika oudolta ja poljin oli melkein yhtä puuta. En sen kummemmin noteerannut, kun eihän rumpujarrut muutenkaan mitkään hyvät ole. Vähän matkan päästä J ajeli viereen ja katseli takarengasta. Ite en taipunut vauhdissa katsomaan mitä tapahtuu ja jatkoimme vielä vähän matkaa, kunnes J, joka siis ajoi takanani ajeli edessä ajavan L:n luokse ja viittoi, että käydään Riihimäem ABC:llä katsomassa mitä siellä takana oikein tapahtuu. No rumpuhan siellä oli aivan sinisenä ja savusi niin, että aloin miettimään tota 5l bensakanisteria siinä vieressä Nopeaksi korjaukseksi otimme hiukan polkimelta nesteitä ylos ja jarru hellitti. Odottelimme hetken siinä jäähtymistä ja kävin taas ottamassa tankin täyteen, jotta pääsisimme taas eteenpäin. Matka jatkui siis eturummun voimalla. Riihimäki Hollola väli menikin sitten jo ilman mitään erityistä, mutta 12 asteen lämpötila alkoi käymään kyllä sormille.
Perille P:n Ranchille päästyämme onneksi oli tiedossa sauna, joten ei hätiä mitiä.
P:n Ranch oli jotain sanoinkuvaatattoman hienoa. Vanhaa, luontoa, leppoisuutta. Vastaanotto oli lämmin ja päätimmekin ottaa heti pyöriltä päästyämme virvokkeet, jottei kurkkua kuivaisi liikaa. Pyörät työnsimme vielä suuliin, jonka takaosassa myös lampaan pitivät majaansa. Heti alkoi kauhea mää mää huuto kun pyörät näkivät. Heti tuli mieleen poikani lempi kirja ”unilampaat karkuteillä”. Olisivat varmaan halunneet lähteä ajelemaan ympäriinsä.
Siellä lepäsivät sitten yön yli, kun isännät söivät hiukan ruokaa, joivat muutaman virvokkeen ja saunoivat. Illan päätteeksi , kun maailmaa oli parannettu jonkin aikaa makuupussit auki ja eikun maate. Aamulla saisi startata aikaisin, jotta pääsisi ihmistenaikaan perillekkin.
Aamulla fiilis oli kuin olisi hotellissa herännyt, kun aamupalaksi tarjoiltiin luomukananmunia, pekonia, leipää ja vaikka mitä muuta maistuvaa. Kiitos isäntäväelle vielä oikein paljon. Viimeiset jutustelut ja lyömään varusteita päälle. Heti kun aloin pyörää työntämään pois suulista niin huomasin, että joko on mies päässyt huonoon kuntoon tai pyörä kinnaa jotenkin. Kaksi miestä tarvittiin sitten työntämään tuo sohvi tuolta pienenpientä ylämäkeä ylös, jossa todettiin takajarrun olevan kiinni.
Ei auta muu kun purkaa koko takapää ja katsoa missä vika. Lähtö siis viivästyy.
Käpsäkit pois pyörästä ja ei muuta kuin lokaria ja takarengasta irroittamaan. Avattiin takarumpu ja viaksi selvisikin heti katkennut palautinjousi. Aikamme siinä ihmeteltiin ja kateltiin, kun P toi jostain tallinsa uumenista käytetyn 240 volvon käsijarrukenkien jousen. Kas.. sehän on täysin samanlainen kuin genuine hd
Putsattiin samalla sylinteri ja laitettiin kamat kasaan. Lisää nestettä pääsylkkyyn ja eikun ilmaamaan. Hetki siinä meni polkiessa, mutta jarrut olivat nyt hyvät. Hyvä niin sillä eturummun kanssa Riihimäeltä asti ajaessa kävi muutaman kerran mielessä, että jos nyt jousuisi jarruttamaan niin se olisi sitten aivan sama, että ottaisiko kahvasta kiinni vai ei.
(Allekirjoittanut on ottanut kuvan, joten ei päässyt mukaan)
Hollolasta taisimme päästä matkaan joskus kymmenen maissa. Tästä matka jatkui kohti Kouvolaa, Joutsenoa ja Imatraa, jossa sitten poikkesimme syömään Prisman yhteydessä olevassa paikassa lounaan ja kävimme ostamassa tarvitsemamme eväät. Makkaraa ja virvokkeita. A-kauppakin tarjosi jotain mukaan otettavaa retkelle. Näillä eväin oli hyvä jatkaa. Tankkaus täälläkin, kuten jo matkan varrellakin oli totuttu useasti ja nyt pääsisikin jo perille tällä tankillisella.
Ei muuta kuin nokka kohti määränpäätä X. Perille reilu 30km, joten alkoi jo olemaan matka hyvässä vaiheessa. Hetken aikaa karttaa pällisteltiin ja ihmeteltiin miten perille päästäisiin, mutta löytyihän se oikean näköinen hiekkatie. Sitä sitten vielä 7km kieli keskellä suuta ja voitonriemu oli kova, kun alkoi näkymään tuttua kalustoa.
Ei muuta kuin pyörät samaan riviin ja heti lyötiin käteen Jallukahvi ikään kuin tervetuloa seremoniana.
Hetken pyörittyäni päätin pistää teltan pystyyn ennen kuin laskisi itsensä vapaaksi saunan ja järven armoille.
Tokmannista hankkimani 14,90e maksanu teltta olikin vallan komea. (Tuo sininen) ja helppo kasata. Ajatukset, jotka olivat minulla lähtiessä pyörineet päässä teltan hylkäämiseksi matkan jälkeen eivät saaneetkaan tukea tästä kasaamiskokemuksesta ja päätin heti, että teltta lähtee mukanani myös kotiin. Paikkavalinta sen sijaan kaduttaa näin jälkeenpäin. Olisi vaan pitänyt kasata tuo johonkin pehmeälle mättäälle eikä kovaksi poljetulle rantalentiskentälle.. Ohut rekipatja ei oikein pelastanut tuota hommaa enää.. No sama se miten sitä nukkuu vaan missä nukkuu.
Tästä päästiinkin vapaan illan viettoon ja kylmässä järvessäkin tuli uitua. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Ja voineen myös luvata, että viimeistä. Ei ole suomen vedet minua varten. Melkoinen vilukissa.
Maisema oli kuitenkin kaunis ja pohja hienoa hiekkaa. Kyllä kelpasi.
Illalla oli luvassa hyvää sreuraa, grillaamista ja hyvää nuotiomusiikkia niin kitaran, huuliharpun kuin tynnyristä äkkiä tehdyn rummun avulla. Laulua ja tanhuamista.
Jäsen S siinä hieroo käsinään makkaraa odotellessa..
Ilta meni hienosti ja aamulla kun heräsimme oli aamupalan vuoro. Puurot ja leivät nassuun ja jonkin aikaa vielä paranneltiin olotilaa ennen kuin lähdettiin ajelemaan takaisin. Matkaan päästin noin kymmenen aikoihin. Tällä kertaa ajettaisiin koko matka ns. yhteen soittoon. Mitä nyt syödäät ja tankataan vähän väliä. Eka stoppi tuli kun oltiin tultu noin 50km motaria noin 110km/h vauhdilla kun pyöräni alkoi taas rötäämään. Konkkahan sieltä oli mennyt ja muutaman kerran sai sulakettakin vaihtaa. Syyksi paljastui jokin valoihin liittyvä juttu, joten loppumatka ilman valoja. Onneksi oli monta pyörää letkassa niin sai siellä keskellä ajella rauhassa. Nähtiin kauniita maisemia tuolla Tammelan ja pyhäjärven seudulla kun ajeltiin pikkuteitä ja sieltä kakkostien yli Somerolla L:n ranchia katsomaan. Saatiin tässä välissä reissumn ekat sateet niskaan noin 20km matkalla. Farkut litimärkinä pääsin perille. L:n ranchillä saatiin maukkaat muhvinssit ja kaffet ja ihailtiin L:n rakentelutiluksia. Hieno paikka. Kiitos isännälle perheineen.
Sitten taas piti jatkaa matkaa loppuporukalla eteenpäin, kun taas huomasin pyörässäni jotain outoa. Enska piti kauheaa meteliä ja heti tajuttiin, että ketju on löysällä ja raapii koteloon kiinni. No ei muuta kuin muut lähti matkaan ja minä jäin L:n kanssa ihmettelemään operaation kulkua. Pyörä talliin ja pukille ja ei muuta kuin vaihdelaatikkoa löystämään. Saatiin homma hoidettua loppujenlopuksi ja pääsin jatkamaan matkaa. Somerolta ajelin Forssaan, jossa otin taas tankin täyteen. Somerolla satoi muutaman kilsan oikein kunnolla, joten olin varautunut sadetavustein. Forssassa paisteli aurinko, mutta vältin kiusausta ottaa kamat pois ja sinnittelin eteenpäin hiostavissa sadevaatteissa. Tämä palkittiin sillä Forssan jälkeen alkoikin taas sataa ja 30km satoi sen verran mukavasti, että ei avokypärästä ja ajolaseista meinannut ulos nähdä. Huittisissa onneksi taas aurinko paistoi ja fiilis oli korkealla kun pääsin vihdoin ja viimein kotipihaan. Kello oli puoli 8 ja matkaa siis taitettu aika tovi. Onneksi laitoin vaimolle viestiä jo Forrasta, että laittaa saunan päälle, joten ei muuta kuin muksut nukkumaan ja saunaan.
Sellainen reissu se.. Ensi vuonna uudestaan.
Tämä homma tuli reissussa tutuksi pienen tankin ansiosta.
Se miksi tämä tapahtui, missä se tapahtui ja kenen kanssa ei ole ollenkaan oleellista vaan se, että reissu oli kiva tehdä.
-A-
